Onnellisuuden lähde

Ajatuksia onnellisuuden lähteestä

Mistä onnellisuus kumpuaa?

Usein uskomme, ainakin osittain, että se syntyy ulkopuolellamme olevista asioista, struktuureista, muodoista, siitä mitä muut tekevät tai sanovat. Siitä että jokin on jollain tietyllä tavalla.

Saatamme keskittää huomiomme asioihin, itsessämme, muissa tai ympäristössä, joiden pitäisi mielestämme jollain tavalla muuttua ja ajatella ettemme voi olla täysin onnellisia ennen kuin ne ovat muuttuneet.

Saatamme kokea turvattomuuden tunnetta ja pelkoa siitä, että jokin todellisuudessamme oleva struktuuri tai muoto jossain vaiheessa hajoaa tai katoaa, emmekä ehkä uskalla tuntea täyttä onnellisuuden tunnetta siitä mikä on juuri nyt, sellaisena kun se on.

Mutta mistä kokemamme onnellisuus sitten oikein kumpuaa?

Herääkö tunne ulkoisista seikoista? Vai herääkö se riippuen siitä mihin keskitämme huomiomme ja minkä merkityksen luomme ajatuksillamme asioiden ympärille?

Sisältä ulos vai ulkoa sisään, vai sekä että?

Tunnustelen asiaa itsestäni

Koen että kun tarkastelen asioita ja olosuhteita pelkoharson tai tyytymättömyyden takaa on minun vaikea tuntea onnellisuutta.

Kun tarkastelen ehkä jopa samoja asioita ja olosuhteita avoimin mielin ja rakentavasti on minun helpompi tuntea onnellisuutta.

Muistan Tanzanian matkaltani lapsen, joka istui kotipihallaan kylpyvadissa rikkinäisten ränsistyneiden rakennusten ja sotkun ympäröimänä. Hänestä ja hänen silmistään loisti ääretön ilo ja onnellisuus. Tämä onnellisuus välittyi myös minuun ja tuntuu minussa edelleen joka kerta kun muistan näkemäni.

Uskon että onnellisuuden lähde on sisäinen ja ettei sitä voi pakottaa.

Onnellisuus on tunne

joka herää ja elää siitä mihin keskitämme huomiomme

ja mitä merkityksiä luomme ajatuksillamme asioiden ympärille.

Uskon että aito onnellisuudentunne tarttuu.

Tunteet ovat elämää ja synnyttävät elämää.

Tunteet saavat meidät toimimaan.

Laitetaan hyvä kiertämään.