Kevätpäivätasauksen herättämiä ajatuksia

Näin kevätpäivätasauksen aikaan yö ja päivä ovat yhtä pitkiä ja tästä päivänvalon aika pitenee pohjoisella pallonpuoliskolla.

Tämä sai minut miettimään sisäistä dynamiikkaamme ja mikä sitä ohjaa.

Pohjimmiltaan tämä on nähdäkseni musta valkoista. Niin kuin yin ja yang symboolin feminiini ja maskuliinienergian tanssi. Yö ja päivä, ajatukset-tunteet, näkyvä -näkymätön, lämmin -kylmä y m

Mikä sisäistä dymamiikkaamme syvimmiltään ohjaa? …joka sitten näkyy ilmaisuina, tekoina, valintoina?

Pohjimmiltaan varmaan rakkauden tai pelon tunne.

Musta valkoinen tunnustelu voi tuntua vanhanaikaiselta ja yksinkertaiselta, vähän niin kuin tv ohjelmat ennen kuin niissä oli värejä.
Niin syvälle omaan tunnemaailmaan harvemmin pysähdytään katsomaan, tai edes halutaan katsoa.

Tämä yksinkertaisuus on kuitenkin tekojemme, ilmaisujemme ja valintojemme alkulähde. On arvokasta nähdä, mikäli sitä ohjaa pelon vai rakkauden tunne.

Tämä on syväsukellus itseen.
Arjen kiireessä on harvemmin mahdollista pysähtyä tunnustelemaan, mutta siihenkin voi oppia.

Tunteen voi tiedostaa kysymällä arjen valintojen edessä: kumpi minua tässä asiassa ohjaa pelko vai rakkaus?

Kumpi värittää valintojani?

Toiminko itselleni aidosti?

Otin viime syksynä kuvan haljenneesta kivestä. Halkeamaan on jo peittänyt sammal.
Arjen kiireessä saattaa välillä tuntua, että tekemisen ja oman tunnemaailman väliin kasvaa halkeama ja sammal.

Totutut toimintadynamiikat ja valinnat voivat alkaa erottaa meidät omista aidoista tunteistamme.
Välillä on hyvä pysähtyä. Olla hetkessä. Olla.

Mielen hiljaisuudessa voi kuulla oman tunnemaailmansa paremmin.

Eheytyä…  jää voi alkaa sulaa, oma kokonaisuus hahmottua

Mitä jos juuri nyt tunnustelisit -mikä on rakkaudellisin asia, jonka voin suoda itselleni juuri nyt?
Se voi olla niinkin pientä kuin istua hetki ja katsoa kevätaurinkoista näkymää, muutama rauhallinen syvähengitys, kuppi teetä tai kahvia. Mikä vaan mikä aidosti tuntuu hyvältä.

Miten seuraava sana tai teko, jonka jaat muille, kumpuaako se rakkaudesta vai pelosta? Miltä se näyttää ja tuntuu, kun se kumpuaa rakkaudesta?

Eheyttävää kevätpäiväntasausta kaikille!